keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Synkkä pilvi ja vaaleanpunainen hattara

Se tulee arvaamatta, se tulee silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kaikilla on niitä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Joskus vain nousee aamulla väärällä jalalla sängystä, ilman mitään erityisempää syytä. Tai sitten tapahtuu jotain, joka muodostuu koko loppupäivän kohtaloksi. Ihmiset, ystävät, niitä kutsutaan huonoiksi päiviksi. 
Odotin, että minut valtaisi positiivisuuden hyökyaalto ja voisin kirjoittaa seuraavan blogitekstini nirvanassa. Vaan toisin kävi. Toisaalta haluan olla monien ihmisten facebook-päivityksiä inhimillisempi - ei aina voi mennä hyvin, eikä pidäkään. 
Pohjustuksena mainittakoon, että olen viime aikoina kamppaillut taloudellisen toimeentuloni kanssa. Päivittäin mietin, miten voisin selviytyä treenaamisesta tulevista lisäkuluista ilman, että joutuisin luopumaan kokonaan elintärkeästä valmennussuhteestani. Aika näyttää, tuleeko tilanne tästä helpottumaan. Opiskelijan elämä Suomessa ei ole kovin leveää, jos haluaa välttää lainojen ottamista. Nöyrtyneenä naisena soitin tuttuun vuokratyöfirmaan ja pyysin heitä laittamaan nimeni takaisin listoille, josko se poikisi muutaman työvuoron vaikka loma-ajalle. Viime jouluna samaan aikaan kun jotkut sulattelivat vatsassaan hyvin maistunutta jouluateriaa ja availivat lahjoja, itse siivosin baarin lattialta ureaa, oksennusta ja lasinsirpaleita. Samoin uutena vuotena, ja sen jälkeen. Se mikä on kerran tehty, ei ole niin vaikeaa tehdä toisen kerran. 
Unelmien eteen on tehtävä töitä. Se ajatus, että jonain päivänä saisin syödä mitä haluan ja miten paljon haluan, saada ehkä sponsorin tukemana ostettua asialliset lisäravinteet ja treenivarusteet, täydentävää kasvohoitoa käsittelevän opinnäytetyön tekemisen sijaan esimerkiksi auttaa ihmisiä lähemmäs tavoitteitaan samalla kun työstän itseäni lähemmäs omiani, on kuin hallusinaatio, ja kaunis uni mun mielessä. Mutta niin kauan, kun se tuntuu kauniilta ja tavoittelemisen arvoiselta, siitä on pidettävä kiinni. 

Ihana ja ihmeellinen, Massy Arias. 

Kaikki alkoi eilisestä. Päivä, jolloin kaikki menee hyvin siihen asti, kunnes suuntaan suu vaahdossa juostuani treeneihin itäiseen Helsinkiin. Koska ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, henkinen mielentilani näkyi erittäin selkeästi koko treenin ajan. Se tunne, kun pitäisi vetää leukoja, ja olo on kuin pakkopaitaan sidotulla apinalla. Mistään ei tuntunut tulevan mitään. Kaikki se turhautuminen, mielessä kytevä taloudellinen kriisi ja huoli yleisesti ottaen tulevaisuudesta sai yliotteen. Hetki, jolloin kerrankin ei pitäisi ajatella, ei edes lentävää elefanttia. Valmentaja tietämättä tarkkaan kokonaistilannetta ja päässäni myllääviä ajatuksia turhautui ymmärrettävästi negatiivisuudestani, joka oli silminhavaittavissa. Selkätreeni sujui vaivalloisesti alusta loppuun, ja treeni vei ajallisesti lähes tuplaten sen, mitä normaalisti. High five sen jälkeen oli kuin sarkastinen toteamus "miten meni noin niinku omasta mielestä". 


Kun treenin jälkeen proteiinishakeria täyttäessäni automaattinen saippuanannostelija pursotti vaahtoa treenilaukkuni päälle, huokaisin syvään. Katsoin itseäni peilistä ja mietin, olisiko kenties mahdollista, että asenteessani on parantamisen varaa. Epäilemättä. Voisinhan ajatella, että "onneksi se on vain saippuaa mitä laukun päälle meni, eikä bensiiniä" tai että "jos ei olisi huonoja päiviä, ei olisi hyviäkään". Ensin naurettavilta tuntuvat ajatusvaihtoehtoni saivat mielen hivenen kevyemmäksi. Enhän haluaisi palata takaisin siihen mielelliseen olotilaan, joka vallitsi vielä vuosi sitten. Jos positiivisuus ei aina kulje mukana luontaisena ominaisuutena, senkin eteen on tehtävä töitä. Aivan kuten unelmien, ja muiden hyvien asioiden eteen.
Tänään tulin vahingossa oivaltaneeksi toisenkin asian, ja kerrankin huonolla asialla oli hyviä seurauksia. Nukuin katastrofaalisesti pommiin. Heräsin noin 30 kilometrin päässä paikasta, missä minun oli määrä olla puolen tunnin kuluttua asiakashoitopaikka valmiiksi laitettuna. Onneksi sain pelastettua tilanteen, ja tehtyä määrätyn asiakashoidon, tosin ilman kasvohierontaa. Kuitenkin minkä pistin merkille oli se, missä mielentilassa olin. Hyvin nukkuneena olin virkeämpi, positiivinen kanta asioille oli helpompi löytää, enkä ollut yhtä stressaantunut kuin mitä normaalisti olisin vastaavanlaisessa tilanteessa. Päätin ottaa testiin tämän maksuttoman psyykelääkkeen, hyvän yöunen. Asia, josta puhutaan niin paljon, että arvostus sitä kohtaan helposti unohtuu. 

Jos jonain päivänä katsot itseäsi peilistä ja mietit, mistä saada motivaatio ja rohkeus tavoitella sitä mistä olet aina haaveillut, katso oheinen linkki. Nyt ollaan asian ytimessä. Voimia, ystävät! <3

https://www.facebook.com/video.php?v=10152891454029769&fref=nf

-Sarafi

                                                 Kasvonaamio, ankkanaama & kännykkäselfie





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti